First of all, it has been a truly interesting thinking process. How can I illustrate immaterial elements and complex processes in a way that would make them easy to understand and useful in brainstorming and workshops? Simplicity is a bitch.

All my work papers are filled with small mysterious scribblings. Here are some of them that made it on to the computer screen:

I started grasping the idea of the immaterial from the works of Maslow. You can see the idea of an open box forming here. Bottom of the box is closed and the top is open. Material world is limited while the immaterial is unlimited and abundant.

I was trying to understand motives related to the box:

Then I understood that there is something interesting happening between the immaterial and material. These two worlds are overlapping. How will this new world affect the other two?

My first attempts to build a toolbox. A bit too complex?

And how it would function as a workshop tool:

Everything affecting everything. Random archery.

I knew these were about the right questions. There were just too many! I tried to simplify… At his point I was testing the idea of “immaterial keys” that would activate other immaterial elements. Keys like Trust, Love Curiosity.

Still to much of everything. This was a sad attempt to have it all but make it look simple:

Looks simple. But is impossible to use. I realized I had to cut something away. So I focused on the immaterial world. I understood that companies don’t need to harness all immaterial. Emotions, Competence and Information are enough.

I started using a nice drawing application Paper for iPad.

To be able to simplify I divided my ideas into different tools. One main tool and supporting tools for specific tasks.

Focusing on the main tool. It starts to find it’s shape:

Trying to pretty things:

Taking one step back:

I thought there were still some room for simplifying. And I wanted to bring all this back to the box:

So this where I’m now. Trip has been interesting. Now I need to start testing this

Finding the balance between complexity and simplicity is not easy. As a friend of mine said: “Don’t oversimplify it. It deserves to be complicated. Otherwise it will lose something valuable.”

Now I think I have found the right balance. When dealing with immaterial elements the tools must be agile, modular and scalable. And they will look something like this:

Olen kirjoittanut kirjaa. Tai kirjoittaminen on väärä sana. Piirtäminen kuvaa työtapaani paremmin. Työhuoneeni seinät muistuttavat tsingis-kaanin sotajurttaa!

Olen työstänyt kirjaa aikaisemminkin, joten tiedän käsitykseni älyllisistä kyvyistäni olevan harhainen mutta ymmärrykseni omasta kirjoitusprosessista realistinen. Tulee stoppeja, riemun kiljahduksia, ahdistavia hukkareissuja, äkkikäännöksiä ja tuumaustaukoja. Yksi syy tauolle on, etten tiedä ongelmaan ratkaisua, koska ei pysty ymmärtämään edes ongelmaa. Yleensä ongelman ymmärtäminen on sama kuin ongelman ratkaiseminen.

Olen valinnut kirjani aiheeksi hieman liian suuren palan. Yritän saada yritykset ymmärtämään, kuinka materiaalisen ja immateriaalisen maailman raja on avautunut ja yritysten tuotteiden ja palveluiden tulee ammentaa molemmilta puolilta.

Koska olen yksinkertainen ihminen ja visualisti, uskon voivani tuoda aiheeseen arvoa yksinkertaistamisella ja kyvyllä luoda simppeleitä työkaluja yritysten strategia- ja innovaatiotyöhön. Tämä tekee kirjoittamisesta tuhatkertaisen vaikeaa. Kuinka voisin visualisoida kaksiulotteiselle pinnalle prosesseja, jossa yhdistellään erilaisia materiattomia elementtejä materiaan. Näissä prosesseissa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja lopputulos on fissioreaktiomainen sähinä. Kuinka kuvata tämä helppona työkaluna paperille?

Mutta tänään olen jälleen optimistinen. Seinällä on eilen vuoltuja nuolia, joiden uskovan luovan syklisiä prosesseja, joissa kehitystyö voidaan ohjata hallitusti, mutta silti sinkoillen maaliin.

Tietokirjan tekeminen on hieno kasvuprosessi. On hienoa katsoa taaksepäin ja huomata kehitys. Lempilainaukseni Albert-sedältä: “The problems that exist in the world today cannot be solved by the level of thinking that created them.”

Tulevaa kirjaa työstäessäni olen pohtinut materiaalisen ja immateriaalisen maailman eroja yritysten näkökulmasta.

Yrityksistä on kehittynyt viimeisen sadan vuoden aikana erittäin eteviä materiaalisen maailman hallitsijoita. Materiaalisessa maailmassa asioita keräillään, jalostetaan ja suojellaan. Materiaalisessa maailmassa kaikelle voidaan määrittää arvo. Arvon yleispätevänä mittarina käytetään rahaa.

Materiaalinen maailma on rajallinen. Immateriaalinen maailma on yltäkylläinen. Immateriaalisessa maailmassa omistaminen, edes omistamisen yrittäminen, on turhaa. Kaikkea on rajattomasti. Innostusta, kokemuksia, tietoa, empatiaa tai rakkautta ei voi pullottaa, kopioida tai omistaa. Näiden asioiden arvon mittaaminen on myös subjektiivista, eikä aidosti yhteismitallista.

Globaalissa kilpailussa yritykset siirtävät materiaalisen maailman osat liiketoiminnastaan alihankkijoilleen sinne, missä kilpailukykyä pystytään ylläpitämään. Yritykset etsivät yhä voimakkaammin kilpailuetutekijöitä immateriaalisesta maailmasta. Esimerkiksi idointikyvyn, yrityskulttuurien, asiakaskokemuksen ja suosittelun merkitys kasvaa jatkuvasti.

Hyvinvointiyhteiskunnassa ihmisten päätöksenteon kriteerit lähes kaikkiin valintoihin  löytyvät immateriaaliselta puolelta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ihmiset eivät haluaisi fyysisiä asioita, mutta valintojen motiivi löytyy immateriaalisesta maailmasta.

Mutta moni on jo löytänyt lyhyemmän reitin onneen. Esimerkiksi downshiftaaminen ei ole vain sitä, että ihmiset haluaisivat tehdä vähemmän töitä. He haluavat tehdä mieluummin asioita, joista  saavat haluamiansa immateriaalisia asioita ilman materiaa. Iloa, rakkautta, intoa. Tämä on monelle kansantalouden tai yritysten näkökulmasta asiaa katsovalle järkyttävä ajatus. Ihmiset eivät teekään työtä voidakseen ostaa itselleen jotain materiaalista, joka loisi heille immateriaalista hyvää. He valitsevat pelkän immaterian.

Ihmiset ja yritykset ovat menossa samaan suuntaan. Immateriaalisen maailman merkitys korostuu. Yksittäisille ihmisille tämä on luontevaa. Mutta yritysten kohdalla se tuottaa ongelmia, sillä niiden “onnellisuuden”, eli menestyksen mittari, raha, on suunniteltu vain materiaalisen maailman mittaamiseen.

Uskon, että kokemamme talouden mullistukset ja moraalikato ovat merkkejä yhdestä selkeästä asiasta: Raha on arvon mittarina kriisissä. Se on käymässä vanhanaikaiseksi. Raha on materiaalisen maailman mittari, eikä sovi enää immateriaalista kohti kulkevalle maailmalle.

“Do bears shit in the woods?”

World after chaos theory:

“Do birds shit in the water?”

I have ditched brands and patents. I don’t believe immaterial can be owned. And brand is nothing more than loving or hating the product.

My goal is not to explain the whole immaterial world. Just enough to help companies understand their potential.

Here is an early draft of an Immaterial Capital Canvas.